Lankataivas!

Olen ollut langanostolakossa jonkun aikaa, koska nykyisille langoillenikaan ei oikein riitä säilytystilat. Nyt kuitenkin tarvitsin tilaustöihin lankoja ja päätin lähteä tutustumaan Helsingin Lankamaailmaan. Ajatuksena oli vain käydä hakemassa tilaustyölangat, mutta kuinkas sitten kävikään?! Lankamaailmassa oli euron päivät, joten sieltähän tarttui sitten mukaan tasarahalla yhtä sun toista. 

Aivan ihastuttava paikka! Ja mitkä valikoimat! Olisin voinut ostaa vaikka mitä! Nyt on tarvikkeet tilaustöille ja pukinkonttiin pääseville neulomuksille. Ihastuin etenkin Hjertegarnin Kunstgarniin, joka pääsi heti puikoille. Sukkaa pukkaa...

Hamahelmet: Lumihiutaleita ja sydämiä

Silmukan Ytimestä - haasteen aiheena on tässä kuussa lumihiutale. Sen innoittamana syntyi tämmöset. 8 lumihiutalekoristetta. Kaksi kutakin väriä.

Poitsun kanssa yhtenä päivänä innostuttiin hamahelmistä ja siitä se idea sitten lähti. Ensin meinasin, että olisin tehnyt virkatut lumihiutalekoristeet meidän koristeoksille, mutta nämä pääsivät toteutukseen ensin. Pitkästä aikaa hamahelmiin kosken ja piti ihan asiakseen käydä ostamassa tietyn värisiä. Ostoskoriin tarttui valkoisia, läpinäkyviä, helmiäishopeisia ja helmiäisvalkoisia hamahelmiä ja näiden lisäksi vielä mustia toiseen tarkoitukseen. Sanoisin, että valkoinen ja kirkas toimivat lumihiutaleissa kuitenkin parhaiten. Helmiäisvärisistä tuli vähän nuhjuisen ja "likaisen" näköisiä sulaneina. Malli lumihiutaleelle on oma ja käytin alustana kuusikulmiota, vaikka tähti olisi voinut olla parempi. Nämä päässevät roikkumaan koristeoksille halloweenkurpitsojen tapaan, kunhan talvi kunnolla tulee tai sitten teen näistä talviset jääkaappimagneetit. Siihen asti toimikoon viinilasinalusina...

Lumihiutaleiden lisäksi tein pari musta-hopeista sydäntä lasinalusiksi. Nämä päätyvät pukinkonttiin. Tykkäsin siitä, miten tuo helmiäisharmaa käyttäytyi mustan kanssa. Jotenkin tyylikäs yhdistelmä minusta. 

Vielä olisi helmiä... Mitähän niistä lopuista tekisi?

Synttärikortti rock-miehelle

Kortteja näemmä nyt tulee askarreltua ihan urakalla. Tässä viimeisin, eli synttärikortti miehelle: 

• taitettava neliökorttipohja
• mustaa taustapaperia
• tekstillistä koristepapetia
• kirjaimet painettu vihreälle kartongille ja embossattu mustalla glitterillä
• Lisänä hopeisia tähtitarroja, hopeisia tarrakristalleja ja hopealankaa, jonka päissä roikkuu tähtilävistimellä tehdyt värimaailmaan sopivat kartonkitähdet tarroilla.

Malli mukailtu taas Kutsuvat kortit -kirjasta. Pikkasen näemmä U:n glitteri ehti varista käsittelyssä, mutta tykätty kortti oli ja herätti kysymyksiä, että ootko ihan kaiken tehny itse. No, kyllä!

Halloweenia...

Halloweenia ei tässä taloudessa tänä vuonna juhlita, mutta tän verran laitoin koristusta kuitenkin. Osin Silmukan saalistus ja Pipon ytimestä -blogien järjestämän Halloween-haasteen innoittamana, osin omaksi ilokseni. Neulottuja haamuja ja kurpitsoja siis, olkaat hyvät. Haaste jäi valitettavasti vähän muiden kiireiden jalkoihin, joten jälki on sen mukaista, mutta kiva haaste oli. Kiitos siitä! Josko ensi kuussa paremmalla panostuksella?

Tupareihin...

Viime viikonloppuna vietettiin tupareita lähipiirissä. Kortin kanssa meinas tulla kiire, mutta tulipa kuitenkin tehtyä. Tuli vaan vähän pelkistetympi tapaus tällä kertaa.

Perus taitetulle korttipohjalle on liimattu kahta ruskeansävyistä koristepaperia, joiden päälle on kohotarroilla liimattu tekstikartiongit ja kukka. Kukka on rakennettu kahdesta erikokoisesta valmiista kukkakoristeesta, joista toinen on sävytetty ruskealla leimasinmusteella. Kukan keskustana toimii musta tarrakristalli. Olisihan tässä voinut olla enemmänkin elementtejä, mutta joskus vähemmän on enemmän ja yksinkertainen kaunista... 

Seuraavaksi korttiaskartelurintamalla koittaakin isänpäivä. Joulukorttejakin on mietitty jo. :)

Lippapipohaaste

Kerroin joku aika sitten, kun mun tilaustöiden listalla oli siililapasten lisäksi pipo miehelle. Pipo, jota neulottiin ajoittain kahdella pyöröpuikolla yhtaikaa. Pikkasen meinas olla hankalaa, kun oli totaalisen uusia tekniikoita mulle useitakin tuossa ohjeessa (ohje hankittavissa Ravelrysta 5 $:n hintaan), mutta koska olin uhonnut miehelle, että saa juuri sellaisen pipon kuin haluaa ja tämmönen onnistuu siinä missä toisenlainenkin, koska teenhän ohjeesta mitä vaan, niin tämän myös tein. No, ohje ei ehkä ollut niin selkeä, mitä mun taidot (tai taidottomuus) olisi vaatinut, joten aika ajoin kiroilutti, purkamista tapahtui useassa kohdassa projektia useemman kerran ja lopulliseen versioon jäi virheitä, koska turhauduin a)selvittämään mitä meni vikaan b)siihen, etten ymmärtänyt tehdessäni täydentää ohjetta esim. kunkin kavennuksen jälkeisellä silmukoiden määrällä. Olisi pikkasen helpottanut siinä kohtaa, kun useiden kerrosten jälkeen vertasin silmukoiden määrää ohjeeseen, eikä ne täsmänneet. Myös sen hahmottaminen oli vähän hankalaa, mitä osaa pipoa mikäkin ohjeen osa vastasi, vaikka sitä olikin kuvattu ohjeeseen. Olisin kuitenkin kaivannut enemmän kuvausta/kuvia työvaiheista epävarmuuteni tueksi. No, loppu hyvin, kaikki hyvin, lopputulos oli taitotasooni nähden kuitenkin paras mahdollinen, johon voi olla tyytyväinen, koska pipon saajakin oli. Hyvä haaste, paljon uusia asioita ja oli mukava nähdä omat puutteensa ja toisaalta itsensä kehittyvän. Tässäkin opin vaikka mitä:

• liittämään neuleen osia toisiinsa neulomalla
• tekemään kaksinkertaista neuletta kahdella pyöröllä
• Tekemään "Wrap&Turn"- käännöksen lyhennetyillä kerroksilla
• Kaventamaan niin, että lipasta tuli lipanmuotoinen, eikä "kulmikas"
• Näkemään ohjeen kohdat valmiina kolmiulotteisena työnä ja tekemisten vaikutukset lopputulokseen, enkä vaan neulonut sokeasti noudattaen ohjetta

Mutta joo, kiva malli! Pidetään tätä vaikka prototyyppinä siitä täydellisestä lippapiposta, jonka miehelleni joskus haluan tehdä. Lanka-puikko-neuletiheysyhdistelmä vaatii ainakin seuraavalla kerralla modaamista, jos tekeminen tapahtuu tällä ohjeella. Vaikka tsekkasin neuletiheyden, joka vastasi täysin ohjetta, neuloin ohjeessa mainituilla puikoilla ja langalla, mielestäni pipo jäi liian löppänäksi. Myös lipan mainostettiin olevan jämäkkä, kun tehdään tällä tekniikalla, mutta ei vastannut mun käsitystä jämäkästä. No, nää on tietysti makuasioita ja onneksi sopivilla puikko-lanka-käsialayhdistelmillä voi vaikuttaa lopputulokseen. Nyt en kuitenkaan jaksa alkaa tappelemaan uudestaan. Jätetään hautumaan ja kokeillaan vaikka ensi talvena uudestaan, kun on mahdollisesti vähän enemmän intoa testailla erilaisia yhdistelmiä.

Seuraavaksi taidan keskittyä hetkeksi Halloweenjuttuihin ja unohtaa tilausprojektit, vaikka pukin konttiin pitäisikin yhtä sun toista saada. 

Siililapaset

Joku aika sitten kirjoittelin syksyn tilaustöistä. Lista on kasvanut siitäkin, mutta valmistakin on tullut. Poitsun siililapaset valmistuivat tänään. Puuhasin niitä telkkarinkatseluneuleena osin lomittain miehen pipon kanssa, josta kerroin aiemmin myös. Vähän laiskasti tosin. Ensin meni monta päivää etten koskenutkaan neuleisiin, mutta kun taas pääsi vauhtiin,  lapaset oli valmiit muutamassa illassa.

Tässäpä nämä. Mielestäni onnistuivat hyvin. Pikkasen tuunasin ohjetta lankojen ja pituuksien osalta poitsulle sopivaksi ja tein koko komeuden pyörönä sukkapuikoilla toisin kuin ohjeessa. Lankajemmoistani löytynyt Novitan Luxus Stone oli juuri sopivan väristä ja hyvää neulottavaa. Ainoa miinus oli langan katkeilu silmukoita luotaessa ja siinä vaiheessa, kun vetelin lankaa viimeisten silmukoiden läpi. Novitan mukaan tämä on ko. langan ominaisuus, että katkeilee helpommin väännettäessä, joten varovasti nämä kohdat. Siilin "piikkeihin" käytin Novitan Tango Fania ruskeana ja silmät ja kuono on tehty kirjomalla mustalla Novitan 7 Veljeksellä.

Haasteena pyörönä tehtäessä oli, että "piikkilanka" piti aina katkaista joka kerroksen jälkeen, koska en halunnut pitkiä langanvetoja nurjalle sotkemaan sormia siinä vaiheessa, kun lapasia käytetään. Tai ei niinkään katkaisu, vaan pääteltävien langanpätkien määrä tuntui turhauttavan suurelta. Jos nää olis tehnyt tasona, kuten ohjeessa, ois tältä välttynyt, mutta jotenkaan sivusauma lapasissa ei tuntunut kivalle. Seuraavat (miehen) siililapaset kokeilen kyllä tehdä tasona. 

Ohje: Novita

Koko: Nainen, mutta tuunattu pituuksia poitsun käden mukaan

Langat: Novita Luxus Stone, vajaa 2 kerää ja Novita Tango Fani, 1 kerä

Puikot: Sukkapuikot 5

Kynttilänjalka kuohuviinipullosta

Jos ei ole vielä muuten selvinnyt, niin nyt paljastan, että meillä harrastetaan tuota ruokatouhua aika suurella intohimolla. Touhuun kuuluu oleellisena osana myös kauniit kattaukset ja ehdottomasti kynttilät, varsinkin näin syksy/talvi-aikaan. Sitä silmälläpitäen tehtiin jo kesällä eräs takorautainen hankinta, jolle löytyi pienten arkijuhlintojen jälkimainingeissa sopivat seuralaiset.

Näistä syntyi... Pullokynttilänjalka. Ihan must juttu esim. pastaillallisella. :)

Meinaan tosin jalostaa ideaa vielä ja tehdä tälle mahdollisesti kaverin/kavereita käsittelemällä pullojen pintaa eri tavoin. Tosin, tykkään tuosta pullosta tuollaisenaankin. Kiva, kun ei ole perusvihreä/läpinäkyvä, vaan tuo lähes musta olemus on hyvä. Muotokin on ihan täydellinen tähän tarkoitukseen.

Halloween-haaste lokakuu 2014

Rakastan haasteita! Tällaiseen törmäsin Pipon ytimestä -blogissa ja päätin välittömästi osallistua. Homman nimi on siis tehdä lokakuun aikana joku omin pikku kätösin tehty juttu teemalla Halloween tai oranssi väri. Olen mukana ehdottomasti Halloween-teemalla, koska mitä todennäköisimmin meidän perheessä tämä päivä näkyy edes jotenkin ja siihen myös oleellisena osana käsillä tekeminen kuuluu. Oranssista nyt ainakin jotain syntyy. Katsotaan, mitä keksin... Kiitos haasteesta!

Hitsi, kun en bongannut haastetta aiemmin tänä vuonna. Ois ollut mukava osallistua vaikka joka kuukausi!

Koiranomistajan synttärikortti

Siskollani on synttärit pian, joten pitihän se kortti tehdä. Kortti, jossa on koira! Kerrankin olin liikkeellä ajoissa. Ja kerrankin säästyin ylimääräiseltä askartelukauppareissulta. Olen toivoton hamsteri, mitä tulee askartelutarvikkeisiin! Nyt maltoin kuitenkin kaivella olemassaolevat materiaalit läpi ja soveltaa ohjetta niin, että se on toteutettavissa omilla materiaaleilla. Alkuperäinen idea taas Kutsuvat Kortit -kirjasta. Tällainen tuli:

Korttiin tarvittavat materiaalit:

• Kaksiosainen neliönmallinen punainen korttipohja (käytin kermanväristä, jonka päällystin punaisella paperilla)
• Mustaa paperia (korvasin tämän valkoisella, jonka näkyviin jäävän osan värjäsin tussilla mustaksi)
• Valkoista paperia
• Joulunpunaista paperia
• Tarrakirjaimia (ei liimattu, vaan kiinnitettiin kohotarroilla)
• Tarrapaloja 5x5x2 mm 3D-efektin luomiseen kirjaimille ja koiralle
• Punainen tarrakristalli koiran pantaan
• 2 mustaa tussia, ohuempi piirtämiseen, paksumpi värittämiseen

Kortti oli alunperin tarkoitus toteuttaa leimaamalla sekä koira, että taustan kukkakuvio, kuin myös teksti, mutta en halunnut ostaa uusia leimasimia tätä varten. Niinpä kukat ja koira on piirretty vapaalla kädellä mallia mukaillen. Kukkia on vähemmän ja koiran piirsi yllättäen mies, sillä mä olen tolkuttoman huono piirtämään, myös mallista. Mutta lopputulos on ihan kiva. Vähän perfektionistin silmää häiritsee hivenen vinoon leikatut ja liimatut paperit, mutta onpahan itsetehdyn näköinen, jossei muuta.

Chilikokeiluja ja ikkunanlautaviljelyä

Olen pitkään halunnut alkaa kasvattaa chilejä. Tai siis ylipäätään haluan kasvattaa yhtä sun toista. On kiva nähdä ja mukava seurata, miten kasvit kasvaa, kukkii ja tuottaa satoa. Jotenkin olen kuitenkin ajatellut, että ei kerrostalossa. En halua asunnostani mitään viherviidakkoa kuitenkaan ja huonekasvienkin pitää sopia muuhun sisustukseen. Parvekkeellakaan harvoin on mitään paria kesäkukkaa ja talvikanervia/havuja lukuunottamatta, kun haluan pitää sen simppelinä. Nyt kuitenkin puhuttiin miehen kanssa, että jos joku minikasvihuone tai sen suuntainen viritys sinne ensi kesäksi hommattaisiin. Joten sitä (ja omaa rivaripihaa) odotellessa...

Anopilta saatu juoru.

Mutta ainahan voi jotain pientä puuhata kerrostalossakin. Osittain omasta ja osittain poitsun mielenkiinnosta johtuen tehtiin pieni ikkunalautaviljelmä, jossa idätetään siemenestä paria erilaista chiliä ja omppua. Viljelmä tulee kuulemma kasvamaan kaikella meidän taloudessa syödyllä, josta saa siemenet ulos. Sopii mulle! Omput eivät vielä ole itäneet, mutta chilit lähtivät hienosti, pitääkin ne kohta koulia.

Chilien kasvatuksen lisäksi tässä oli sivuprojektina kokeilla, miten lähtevät kasvamaan itse kuivatuista siemenistä JA miten chilien kuivatus ja jauhatus/rouhinta mausteeksi onnistuu ilman apuvälineitä. Kokeilussa oli kaksi erilaista chiliä. "Kaupan chili", eli pitkä suippo punainen chili, jonka lajiketta en lähde arvailemaan ja sitten vähän pullerompi niinikään punainen lajike "lahjachili", jota napsittiin sukulaisten puskasta kokeiluun. Ihan ammattimaisesti alkaa tämä harrastus, näemmä, mutta ehkä sitten jos tähän hurahtaa, alkaa ne lajikkeetkin kiinnostamaan...

Tämän hetken status on, että molemmista siemenet kuivuivat ilman apuvälineitä talouspaperin päällä parissa päivässä mielestäni sopiviksi, jolloin ne myös multaan lykkäsin. Itävyys oli myös todella hyvä molemmissa lajikkeissa, kaikki multaan laitetut siemenet itivät ja aikaakaan ei mennyt kaupan lajikkeella kuin 8 päivää ja lahjachilillä 9 päivää.

Itse chilien kuivuminen sen sijaan on kestänyt, mutta koska päätin tämän kokeilla ilman apuvälineitä, saa se jatkuakin niin loppuun asti. Pikkasen leikkelin välillä chilejä pienemmiksi, mutta muuten ovat kuivuneet ihan vaan itsekseen. Nyt (20 päivän jälkeen) alkavat lähennellä sitä kuntoa, että niitä voisi ehkä jo murustella/jauhaa. Katsotaan...

Tilanne 20 päivää kuivatuksen aloituksesta. Vasemmalla lahjachili ja oikealla kaupan chili.

Pizzaperjantai

Eilen vietettiin pizzaperjantaita. Yhteistyönä syntyi tällainen tekele, joka Pizza Rusticoksi nimettiin.

Pohjareseptiä en pysty valitettavasti paljastamaan, koska sen teki mies enemmän ja vähemmän fiilispohjalta, mutta aikalailla peruspizzapohja se oli. Salaisuutena ehkä oikea hiiva (kuivaversiota en suostu käyttämään), oliiviöljy ja riittävästi suolaa. Mun pohjissa yleensä näin ei ole. Täytteenä oli marinarakastike, Emmentalraaste, tuoreet herkkusienet, parmankinkku, italialainen salami, vihreä pesto ja mozzarella. Paistaminen uunin alatasolla 225:ssä n. 12 min.

Oli taivaallisen hyvää!

Pipo- ja lapaskausi on täällä!

Hrrrr, miten kylmä aamuisin jo on! Tekis mieli aamulenkille pukeutua jo ihan talvitamineisiin. Kaivelinkin meidän talviasusteet säilöstä, mutta höh, aika heikko pipo- ja lapastilanne näyttäis olevan. Tästä juteltiin jo porukalla aiemminkin, jolloin mieheni ilmoitti ykskantaan haluavansa aivan tietynmallisen pipon tietyn värisenä ja poitsu ilmoitti haluavansa siililapaset. No, nehän he saavat, mutta eipä tiennyt mies laittavansa samalla vähän haastetta hommaan. Tässä neulotaan vähän useammalla puikolla, mitä yleensä, enkä oo ennen tämmöstä kokeillutkaan, mutta ei kun rohkeasti uutta oppimaan. Kerron lisää, kunhan haasteet on selätetty.

Iltaherkkuja

Meidän iltasyömisinä on aika usein salaatti, ja munakkaita meillä syödään myös paljon. Molemmat valmistettuna periaatteella, mitä nyt kaapista löytyy. Nyt on tosin menossa jonkin sortin aikuisten iltasyömiset minimiin -proggis, mutta toisaalta, jos ei syö päivällä kovin tuhdisti, voi ihan hyvin päivälliseksi vedellä jotain tän henkistä ihan hyvällä omalla tunnolla, eikö voikin? Nää on meidän iltasyömisten toistaiseksi pidetyimmät herkut. Samainen munakas tai modattu versio siitä toimii todistetusti myös brunssipöydässä. 

Tonnikalasalaatti: salaatti, rucola, tomaatti, kurkku, tonnikalaa paloina vedessä, keitetty kananmuna, ruohosipuli ja paahdettu sipulirouhe. Kastikkeena tässä meillä on yleensä joku fiiliksellä yhdistelty öljy-balsamico-sitruunamehu-sinappi-mausteseos.

Munakas: 4 munan perusmunakas (mausteet oman maun mukaan), jonka päälle paistettuja herkkusieniä, pekonia, savukinkkua, vuohenjuustoa ja ruohosipulia, kun munakas on lähes hyytynyt. Hyydytys loppuun uunissa matalalla lämmöllä pannuineen päivineen. Annoksesta riittää päivällistä kahdelle ja brunssimunakkaana siitä riittää neljälle, kun tarjolla on kaikenlaista muutakin.

Tulipas muuten nälkä. Taidan tehdä itselleni lounasmunakkaan. :)

Eteisen sisustus osa1

Meillä on pitkä eteinen. Jopa vähän liiankin pitkä siksi, että vessaan on aina pitkä matka ja tuota tilaa ei oikein muuten tule käytettyä. Päätettiin hyödyntää tila laittamalla kirjahyllyt eteiseen ja luomalla sillä sinne sellaista tunnelmaa ja henkeä, ettei se olisi ihan pelkkä eteinen. Matalat hyllyt hommattiin, jottei tila vaikuttaisi yhtään ahtaammalta ja koska haluttiin hyllyjen päälle jotain.

Samalla saatiin kirjoille paikka, jossa ne ovat esillä, muttei kuitenkaan olohuoneessa. Pelkät valkoiset hyllyt alkoivat kuitenkin nopeasti vaikuttaa tylsiltä, eikä päällinenkään näyttänyt oikein miltään, vaikka siihen mitä laittoi. Heiteltiin ideoita ilmaan pitkään, kunnes välähti. Tehdään hyllyille päällinen, käsitellään se samalla tummanruskealla sävyllä kuin tv-tasomme (tästä lisää myöhemmin) ja heti tulee enemmän ryhtiä kokonaisuuteen. Eli, ei kun tuumasta toimeen!

Ostettiin kolme standardimittoihin sahattua huonekalulevyä, hieman leveämpää kuin hylly. Olisi tietysti voinut pyytää sahaamaan täysin mittoihin valmiiksi, mutta ajateltiin, ettei ole iso vaiva tehdä sitä itse ja toisaalta ei tiedetty vielä tässä vaiheessa kuinka paljon yli hyllyjen reunan haluttiin päällisen menevän. Meidän hyllykokonaisuuden pituus oli 320 cm ja päädytiin lopulta kahden sentin ylitykseen molemmin puolin.

Keskelle hyllyä jäi siis täyspitkä levy (120 cm) ja reunoille sahattiin kaksi 102 cm pitkää levyä. Jämäpalathan tuosta nyt jäi, mutta eivät ne harmittaneet, sillä niille tulee varmasti löytymään jossain vaiheessa uusi elämä ja käyttötarkoitus. Tässä perheessä kun ei potentiaalista DIY-projektimatskua heitetä pois.

Sahausjäljestä tuli sen verran siisti, ettei sitä ollut tarpeen hioa, vaan maalaus aloitettiin heti. Työvälineenä oli keskikokoinen vaahtomuovipensseli ja pinnat käsiteltiin antiikkitammen värisellä Osmocolorin läpikuultavalla puuvahalla.

Yksi kerros yläpinnalle ja reunoille riitti. Pohja jätettiin käsittelemättä. Väri näytti todella tummalta kosteana, mutta värin imeydyttyä ja kuivuttua pinta näytti juuri siltä kuin pitikin, eli "antiikkisemmalta" ja elävämmältä. Meillähän oli tästä jo koevedos tv-tason muodossa, jonka käsittelyyn siis käytettiin samoja huonekalulevyjä ja samaa vahaa, joten lopputulos oli ennalta tiedossa.

Kun kaikki kolme levyä saatiin käsiteltyä, niiden annettiin kuivua n. vuorokausi. Tämän jälkeen käännettiin levyt ympäri ja kiinnitettiin ne toisiinsa. Me toteutettiin homma tämän näkösillä välineillä, mutta kai tähän on muitakin ihan yhtä hyviä tapoja.

Sitten vielä "tassut" sopiviin kohtiin alle, jotta levy pysyy paikallaan, eikä keiku, sillä hyllyn yläpinta ei ollut täysin tasainen (kts. eka kuva).

Lopuksi vähän kauniita esineitä päälle ja Voilá! Viidestä Ikean erillisestä halpishyllystä tuli yksi yhtenäinen hylly ja mielestäni todella tyylikäs sellainen. Tykkään! :)

Seuraava projekti onkin sitten kehittää takana olevalle seinälle jotain. Kehykset on jo hankittu. ;)

Synttärihumua

Eilen vietettiin mieheni kummitytön 1v. synttäreitä. Niitä varten piti tietysti tehdä kortti. Tykkään ihan hirmusesti askarrella kortteja. Yleensä tulee tehtyä vähän sellasta skräppäyshenkistä. Väreiltään yhteensopivia papereita osin 3-ulotteisesti ja pikkasen leimailua. Idea korttiin lähti Kutsuvat Kortit -kirjasta, josta napsin valmiita malleja, joita joko toteutan just eikä melkein tai sitten sovellan omiin materiaaleihin sopivaksi. Tästä tuli vähän helpotettu versio ja sommittelukin muuttui lennosta, mutta tulipahan oman näköinen. Homman nimi oli, että tehdään koko perhe yhdessä niin, että kaikki saavat osallistua. Työnjako meni jotakuinkin niin, että minä leikkasin ja kiinnitin papereita, mieheni maalasi ja sommitteli ja pikku-ukko teki kuvioita leikkurilla ja leimasi Legorakentelun ohessa.

Lopputulos oli tosi hyvä, vaikka aika kauan mallailtiinkin kukkia ja niiden keskustaksi tulleiden kristallitarrojen värejä kohdilleen. Onhan tuo aika tyttömäinen (lue: pinkki), mutta ehkä kaunein kortti hetkeen, jonka olen saanut aikaiseksi. Tykkäsin etenkin tuosta maalatusta leimasta. Tai no, päädyttiin yhteistuumin soveltamaan siinäkin ja toteuttamaan kuva vesiliukoisilla puuväreillä ja vesiväripensselillä. Muuten korttiin tarvittiin näitä:

Paperit, kartongit yms:

• Kaksiosainen neliönmallinen kermanvärinen korttipohja
• Kolmea erilaista pinkinsävyistä kuviopaperia
• Valkoista, ruskeaa ja vaaleanpunaista paperia koristekukkiin
• Hopeisia, vaaleanpunaisia ja pinkkejä kristallitarroja koristekukkien keskustoiksi
• Kermanväristä kartonkia leimakuvaan

Leimailu ja muut tarvikkeet:

• Sakset
• kaksipuolista liimateippiä papereiden kiinnitykseen
• Kuvioleikkuri, ympyrä
• Kuvioleikkuri, kukka
• Mustaa leimasinmustetta
• Ruskeaa leimasinmustetta ympyrän reunan korostukseen ja värinlevityssieni
• Nalleleimasin
• Vesiliukoiset puuvärit, vettä ja vesivärisivellin
• Tarrapaloja 5x5x2 mm 3D-efektin luomiseen kukille ja leimakuvalle

Ja tässä siis valmis kortti...

Raitasukkia...

Syyskuussa käynnissä on Sukkasato. Itse en ehtinyt tänä vuonna ilmoittautua ajoissa, mutta olen hengessä mukana näillä raitasukilla. Idea sukkiin lähti omista aurinkoisista raitasukistani, jotka olin ehtinyt viimeistellä aiemmin kesällä...

...Ja kun toinen vinkui itselleen samanlaisia, mutta vähän miehekkäämmän värisiä, niin pitihän se tehdä. Ei nyt ehkä kaikken miehekkäin väriyhdistelmä muuten kuin Batmanille, mutta kelpasi. Ohjetta en nyt laita, kun on tehty ihan perussukkaohjeella. 

Piiiitkästä aikaa!

Nyt on taas jotenkin sellainen elämänvaihe ja yleisfiilis, että piti saada blogi pystyyn. Olen aiemminkin käsityöblogia pitänyt ja on mulla niitä muistakin aiheista ollut, mutta ne on aina kuolleet johonkin. Yleensä ajan- tai inspiraationpuutteeseen. Käsityöt ja muu itse tekeminen on kuitenkin pitäneet aina paikkansa elämässäni. Niistä riittäisi tarinaa vaikka miten ja inspis uuden luomiseen on pysyvä. Ainoastaan luovuus vaihtelee. Kiireisemmässä elämäntilanteessa tuntuu, ettei luovuus oikein riitä ja tulee tehtyä asioita enemmän suoraan ohjeesta, mutta sitten kun on aikaa ja elämä muutenkin kohdillaan, alkaa näkemään asioita luovemmin ja niitä ihan omiakin ideoita syntyy.

Tämä on blogi siitä, mitä ja miten täällä syntyy. Käsitöitä, kodin laittoa, ruokajuttuja, luonnonantimia... Vanhaa tuunaten ja kokonaan uutta luoden, modernisti, tyylikkäästi ja kauniisti omalla tavalla itseä ja läheisiä varten. Tervetuloa lueskelemaan!