Halloweenia...

Halloweenia ei tässä taloudessa tänä vuonna juhlita, mutta tän verran laitoin koristusta kuitenkin. Osin Silmukan saalistus ja Pipon ytimestä -blogien järjestämän Halloween-haasteen innoittamana, osin omaksi ilokseni. Neulottuja haamuja ja kurpitsoja siis, olkaat hyvät. Haaste jäi valitettavasti vähän muiden kiireiden jalkoihin, joten jälki on sen mukaista, mutta kiva haaste oli. Kiitos siitä! Josko ensi kuussa paremmalla panostuksella?

Tupareihin...

Viime viikonloppuna vietettiin tupareita lähipiirissä. Kortin kanssa meinas tulla kiire, mutta tulipa kuitenkin tehtyä. Tuli vaan vähän pelkistetympi tapaus tällä kertaa.

Perus taitetulle korttipohjalle on liimattu kahta ruskeansävyistä koristepaperia, joiden päälle on kohotarroilla liimattu tekstikartiongit ja kukka. Kukka on rakennettu kahdesta erikokoisesta valmiista kukkakoristeesta, joista toinen on sävytetty ruskealla leimasinmusteella. Kukan keskustana toimii musta tarrakristalli. Olisihan tässä voinut olla enemmänkin elementtejä, mutta joskus vähemmän on enemmän ja yksinkertainen kaunista... 

Seuraavaksi korttiaskartelurintamalla koittaakin isänpäivä. Joulukorttejakin on mietitty jo. :)

Lippapipohaaste

Kerroin joku aika sitten, kun mun tilaustöiden listalla oli siililapasten lisäksi pipo miehelle. Pipo, jota neulottiin ajoittain kahdella pyöröpuikolla yhtaikaa. Pikkasen meinas olla hankalaa, kun oli totaalisen uusia tekniikoita mulle useitakin tuossa ohjeessa (ohje hankittavissa Ravelrysta 5 $:n hintaan), mutta koska olin uhonnut miehelle, että saa juuri sellaisen pipon kuin haluaa ja tämmönen onnistuu siinä missä toisenlainenkin, koska teenhän ohjeesta mitä vaan, niin tämän myös tein. No, ohje ei ehkä ollut niin selkeä, mitä mun taidot (tai taidottomuus) olisi vaatinut, joten aika ajoin kiroilutti, purkamista tapahtui useassa kohdassa projektia useemman kerran ja lopulliseen versioon jäi virheitä, koska turhauduin a)selvittämään mitä meni vikaan b)siihen, etten ymmärtänyt tehdessäni täydentää ohjetta esim. kunkin kavennuksen jälkeisellä silmukoiden määrällä. Olisi pikkasen helpottanut siinä kohtaa, kun useiden kerrosten jälkeen vertasin silmukoiden määrää ohjeeseen, eikä ne täsmänneet. Myös sen hahmottaminen oli vähän hankalaa, mitä osaa pipoa mikäkin ohjeen osa vastasi, vaikka sitä olikin kuvattu ohjeeseen. Olisin kuitenkin kaivannut enemmän kuvausta/kuvia työvaiheista epävarmuuteni tueksi. No, loppu hyvin, kaikki hyvin, lopputulos oli taitotasooni nähden kuitenkin paras mahdollinen, johon voi olla tyytyväinen, koska pipon saajakin oli. Hyvä haaste, paljon uusia asioita ja oli mukava nähdä omat puutteensa ja toisaalta itsensä kehittyvän. Tässäkin opin vaikka mitä:

• liittämään neuleen osia toisiinsa neulomalla
• tekemään kaksinkertaista neuletta kahdella pyöröllä
• Tekemään "Wrap&Turn"- käännöksen lyhennetyillä kerroksilla
• Kaventamaan niin, että lipasta tuli lipanmuotoinen, eikä "kulmikas"
• Näkemään ohjeen kohdat valmiina kolmiulotteisena työnä ja tekemisten vaikutukset lopputulokseen, enkä vaan neulonut sokeasti noudattaen ohjetta

Mutta joo, kiva malli! Pidetään tätä vaikka prototyyppinä siitä täydellisestä lippapiposta, jonka miehelleni joskus haluan tehdä. Lanka-puikko-neuletiheysyhdistelmä vaatii ainakin seuraavalla kerralla modaamista, jos tekeminen tapahtuu tällä ohjeella. Vaikka tsekkasin neuletiheyden, joka vastasi täysin ohjetta, neuloin ohjeessa mainituilla puikoilla ja langalla, mielestäni pipo jäi liian löppänäksi. Myös lipan mainostettiin olevan jämäkkä, kun tehdään tällä tekniikalla, mutta ei vastannut mun käsitystä jämäkästä. No, nää on tietysti makuasioita ja onneksi sopivilla puikko-lanka-käsialayhdistelmillä voi vaikuttaa lopputulokseen. Nyt en kuitenkaan jaksa alkaa tappelemaan uudestaan. Jätetään hautumaan ja kokeillaan vaikka ensi talvena uudestaan, kun on mahdollisesti vähän enemmän intoa testailla erilaisia yhdistelmiä.

Seuraavaksi taidan keskittyä hetkeksi Halloweenjuttuihin ja unohtaa tilausprojektit, vaikka pukin konttiin pitäisikin yhtä sun toista saada. 

Siililapaset

Joku aika sitten kirjoittelin syksyn tilaustöistä. Lista on kasvanut siitäkin, mutta valmistakin on tullut. Poitsun siililapaset valmistuivat tänään. Puuhasin niitä telkkarinkatseluneuleena osin lomittain miehen pipon kanssa, josta kerroin aiemmin myös. Vähän laiskasti tosin. Ensin meni monta päivää etten koskenutkaan neuleisiin, mutta kun taas pääsi vauhtiin,  lapaset oli valmiit muutamassa illassa.

Tässäpä nämä. Mielestäni onnistuivat hyvin. Pikkasen tuunasin ohjetta lankojen ja pituuksien osalta poitsulle sopivaksi ja tein koko komeuden pyörönä sukkapuikoilla toisin kuin ohjeessa. Lankajemmoistani löytynyt Novitan Luxus Stone oli juuri sopivan väristä ja hyvää neulottavaa. Ainoa miinus oli langan katkeilu silmukoita luotaessa ja siinä vaiheessa, kun vetelin lankaa viimeisten silmukoiden läpi. Novitan mukaan tämä on ko. langan ominaisuus, että katkeilee helpommin väännettäessä, joten varovasti nämä kohdat. Siilin "piikkeihin" käytin Novitan Tango Fania ruskeana ja silmät ja kuono on tehty kirjomalla mustalla Novitan 7 Veljeksellä.

Haasteena pyörönä tehtäessä oli, että "piikkilanka" piti aina katkaista joka kerroksen jälkeen, koska en halunnut pitkiä langanvetoja nurjalle sotkemaan sormia siinä vaiheessa, kun lapasia käytetään. Tai ei niinkään katkaisu, vaan pääteltävien langanpätkien määrä tuntui turhauttavan suurelta. Jos nää olis tehnyt tasona, kuten ohjeessa, ois tältä välttynyt, mutta jotenkaan sivusauma lapasissa ei tuntunut kivalle. Seuraavat (miehen) siililapaset kokeilen kyllä tehdä tasona. 

Ohje: Novita

Koko: Nainen, mutta tuunattu pituuksia poitsun käden mukaan

Langat: Novita Luxus Stone, vajaa 2 kerää ja Novita Tango Fani, 1 kerä

Puikot: Sukkapuikot 5

Kynttilänjalka kuohuviinipullosta

Jos ei ole vielä muuten selvinnyt, niin nyt paljastan, että meillä harrastetaan tuota ruokatouhua aika suurella intohimolla. Touhuun kuuluu oleellisena osana myös kauniit kattaukset ja ehdottomasti kynttilät, varsinkin näin syksy/talvi-aikaan. Sitä silmälläpitäen tehtiin jo kesällä eräs takorautainen hankinta, jolle löytyi pienten arkijuhlintojen jälkimainingeissa sopivat seuralaiset.

Näistä syntyi... Pullokynttilänjalka. Ihan must juttu esim. pastaillallisella. :)

Meinaan tosin jalostaa ideaa vielä ja tehdä tälle mahdollisesti kaverin/kavereita käsittelemällä pullojen pintaa eri tavoin. Tosin, tykkään tuosta pullosta tuollaisenaankin. Kiva, kun ei ole perusvihreä/läpinäkyvä, vaan tuo lähes musta olemus on hyvä. Muotokin on ihan täydellinen tähän tarkoitukseen.

Halloween-haaste lokakuu 2014

Rakastan haasteita! Tällaiseen törmäsin Pipon ytimestä -blogissa ja päätin välittömästi osallistua. Homman nimi on siis tehdä lokakuun aikana joku omin pikku kätösin tehty juttu teemalla Halloween tai oranssi väri. Olen mukana ehdottomasti Halloween-teemalla, koska mitä todennäköisimmin meidän perheessä tämä päivä näkyy edes jotenkin ja siihen myös oleellisena osana käsillä tekeminen kuuluu. Oranssista nyt ainakin jotain syntyy. Katsotaan, mitä keksin... Kiitos haasteesta!

Hitsi, kun en bongannut haastetta aiemmin tänä vuonna. Ois ollut mukava osallistua vaikka joka kuukausi!

Koiranomistajan synttärikortti

Siskollani on synttärit pian, joten pitihän se kortti tehdä. Kortti, jossa on koira! Kerrankin olin liikkeellä ajoissa. Ja kerrankin säästyin ylimääräiseltä askartelukauppareissulta. Olen toivoton hamsteri, mitä tulee askartelutarvikkeisiin! Nyt maltoin kuitenkin kaivella olemassaolevat materiaalit läpi ja soveltaa ohjetta niin, että se on toteutettavissa omilla materiaaleilla. Alkuperäinen idea taas Kutsuvat Kortit -kirjasta. Tällainen tuli:

Korttiin tarvittavat materiaalit:

• Kaksiosainen neliönmallinen punainen korttipohja (käytin kermanväristä, jonka päällystin punaisella paperilla)
• Mustaa paperia (korvasin tämän valkoisella, jonka näkyviin jäävän osan värjäsin tussilla mustaksi)
• Valkoista paperia
• Joulunpunaista paperia
• Tarrakirjaimia (ei liimattu, vaan kiinnitettiin kohotarroilla)
• Tarrapaloja 5x5x2 mm 3D-efektin luomiseen kirjaimille ja koiralle
• Punainen tarrakristalli koiran pantaan
• 2 mustaa tussia, ohuempi piirtämiseen, paksumpi värittämiseen

Kortti oli alunperin tarkoitus toteuttaa leimaamalla sekä koira, että taustan kukkakuvio, kuin myös teksti, mutta en halunnut ostaa uusia leimasimia tätä varten. Niinpä kukat ja koira on piirretty vapaalla kädellä mallia mukaillen. Kukkia on vähemmän ja koiran piirsi yllättäen mies, sillä mä olen tolkuttoman huono piirtämään, myös mallista. Mutta lopputulos on ihan kiva. Vähän perfektionistin silmää häiritsee hivenen vinoon leikatut ja liimatut paperit, mutta onpahan itsetehdyn näköinen, jossei muuta.